SOTIEN JÄLKEISTÄ AIKAA

Kukkolan entinen torppa 40-luvulla. Tähän rakensimme sotien jälkeen uudet pytingit.

Ensin valmistui Kukkolaan uusi navetta 1953

Rintamamiestalo valmistui 1956-58

Sotien jälkeen evakkotie toi Jämsään, missä alkoi jälleenrakentamisen ja perheen perustamisen aika, aluksi pienen maatilan omistajaksi. 50-luvulla alkoi maatilan uusien rakennusten rakentaminen ja työura panostajana. Tiivis yhteistyö karjalaisten, sotaveljien ja naapureiden kanssa sekä ahkera työnteko auttoivat unohtamaan sodan rasitteet. 

Tarina 50-60-luvun elämästä Jämsässä

Kulttuuriakin harrastetaan

Radio oli keskeinen viihdyttäjä 50-luvulla. Sunnuntaisin ruokailun jälkeen mentiin sängyn päälle lepäilemään ja kuunneltiin kuunnelmia. Pekka Lipposen ja Kalle Kustaa Korkin seikkailut olivat ajan suosituimpia jatkosarjoja. Keskiviikkoisin radiosta tuli jännäreitä, jotka jäivät jännään kohtaan ja seuraavalla viikolla oli pakko kuunnella, kuinka tarina jatkui. "Lasten tunti" oli lapsia kiinnostava lähetys, missä Markus Setä luki lapsille satuja ja päätti ohjelman sanoihin "Muistakaa lapset syödä kaurapuuronne". Sitä yritin noudattaa vielä eläkepäivillänikin. Onneksi ei varoittanut sokerin käytöstä tai voin syönnistä. Puuron päälle laitoin aina runsaasti hienoa sokeria ja ison klöntin voita. Puuron kanssa täytyi nauttia pari lasillista punaista maitoa.

Lauantaisin kuunneltiin ennen saunaan menoa "Lauantain toivotut" ja tietysti sunnuntaiaamuisin "Maamiehen tietolaari" ja maanantai-iltana "Metsäradiosta" tuli metsänhoitotietouden lisäksi hyvään suomalaista rytmimusiikkia. Ohjelman tunnuskappaleena oli sävellys "Vielä niitä honkia humisee" Tukkijoella-näytelmästä. Juontaja aloitti aina sanoilla: "Hyvää iltaa, metsien miehet". Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn murha Dallasissa kuultiin radiosta kesken musiikkiohjelman 22.11.63.

Suomalainen elokuva eli nousukauttaan. Joskus sunnuntaisin poljettiin Seppolaan kansallistalon elokuvateatteriin. Mieleen on jäänyt Edvin Laineen ohjaama elokuva vanhainkodista, mihin asukkaaksi tulee evakko "Opri". Toinen vieläkin mielessä oleva elokuva oli Mika Waltarin tekstiin perustuva kertomus "Pikku Ilona ja hänen karitsansa". Siinä sotaorpo Ilona-tyttö tuo mukanaan karitsan, mistä hän ei halua luopua.

Kirjoja ei juuri ehditty lukemaan, mutta Väinö Linnan "Tuntematon sotilas" oli heti luettava vuonna -55 ja myöhemmin kaikki 3 osaa "Täällä Pohjantähden alla"-sarjasta. Tunsin ne omaksi, kun kertoivat rintamaelämästä ja torpparien itsenäistymisestä ja sisällissodasta. Anopilleni Martalle jälkimmäinen kirjasarja oli mieluisa joululahja. Ensipainoksissa oli sivut itse revittävä auki veitsellä.

Televisio tuli 60 -luvulla ensin Yijälään ja siellä pirtti oli täynnä katsojia omastakin takaa. Kokkisella oli jo Salora merkkinen televisio. Paavo-sedällä käytiin uutena vuotena katsomassa mäkihyppyä ja konserttia Itävallasta. Lapset toivoivat televisiota Kukkolaankin ja saivatkin Philipsin vuonna -64, kunhan oppikoulun läksyt luvattiin hoitaa kunnolla. Veikko Kankkonen ja Eero Mäntyranta olivat aikansa urheilusankareita olympiavoitoillaan.

Teija Sopanen, Niilo Tarvajärvi ja Heikki Kahila tulivat perheenjäseniksi. Tammelan perhettä seurattiin tarkkaan, Bonanza toi olohuoneeseen villin lännen tunnelmaa ja muut tv-sarjat näyttivät mallia amerikkalaisesta perhe-elämästä. Tohtori Ben Casey oli sen ajan sydämen sykettä. Amerikkalaiset ehtivät kuuhun ensimmäiseksi ja se katsottiin suorana lähetyksenä joka talossa. Kyläilyt naapureiden kanssa lopahtivat ja kyläiltäessä katseltiin televisiota. Muita asioita hoidettiin puhelimella, kun puhelinlinja vedettiin Kukkolaan 60-luvun lopussa. Kännykän sain vasta 80-vuotiaana.