KOTISEUTUMATKOJA

Tenho teki kaksi matkaa Kivennavan Tammiselkään. 1961 poikkeaminen luvatta turistireitiltä johti pidätykseen ja kuulusteluihin. 1993 matka tehtiin Kivennavan Kihuihin sukulaisten kanssa.

Tässä haavoituin 11.4.44 klo 4. Nytkin vuonna 1961 oli asemies vastassa, onneksi vain patsaana.

Hävitetyn kotitalon raunioilla istumassa vaimon ja pojan kanssa 1993

Ikuisuuden portilla lausuin muistosanani Kivennavan Kihuissa vuonna 1993. Kuvassa myös Vuokko Rantanen ja Eino Kaarnijärvi.

Tarina matkalta 1961 

Poikkeaminen Tammiselälle

Saapuessamme Sornojan tienhaaraan sanoin autokuskille, että olisi tuttu tie Tammiselkään. Hän kääntyi sinne, koska oli ollut puhetta mennä sinne kotiani katsomaan.

Hyvällä tuurilla tulimme Joutselän muistomerkille ja sanoin, että saatte minua varttua tässä. Käväisen kotona tuosta metsän halki vartiomiehiltä piilossa. Jos ei kuulu takaisin tänään, niin hälyttäkää partiot etsimään. Sanoin vielä, että mitäs tuumaatte, jos tulen konepistoolin kanssa takaisin. Olin kerran sodan aikana piilottanut ihan uuden konepistoolin tallin seinän alle. Siitä ne kaverit varoittivat minua, että voivat laittaa Siperiaan, jos sen teen.

Menin pusikoitten halki tuttuja polkuja pitkin kotipihalle. Kaukaa jo tähystelin, että näkyykö siellä ihmisiä. Rakennukset kaikki oli hävitettyjä ja konepistooli oli poissa piilopaikasta. Kaikki omenapuut olivat pystyssä, mutta juuret oli kaivettu ympäriltä auki varmaankin poissiirtoa varten. Pihamaalla tuli iso kyykäärme vastaan ja arvelin jo sen ennustavan jotain pahaa.

Koko kylä oli lehmäkarjan jaloissa. Karjapaimenia näkyi aseet selässä, mutta en näyttänyt heille itseäni, vaan kuljin pusikoitten suojassa. Koko alue oli miinoitettu, joita sain varoa. Onneksi olivat vain liukumiinoja. Ikävä haju olisi jaloissa tullut autoon.

Otin mukaani kotipihalta omenapuun oksia tuliaisiksi ja lähdin kohti autoja. Muistomerkillä muut varttuivat jo hätääntyneinä minua kuulumisiani kysellen. Niin tuli kotipaikka vielä kerran tarkastettua.

Lähdimme takaisin päätielle ja miliisin moottoripyöräpartio ajoi meitä vastaan. Sen verran se kyykäärme pahaa ennusti. Kun partio yritti pysäyttää meitä, sanoin kuskille, että ne käskivät pysähtyä. Mutta kuski lisäsi vauhtia ja sanoi, että ei ne meitä kiinni saa. Sornojan mäessä oli auto tiellä poikittain ja siihen meidän pako loppui. Kaikkien passit otettiin pois ja ajoimme partion perässä Lintulaan vartiopaikalle.

Alkoi kovat kuulustelut syynä turistireitiltä poikkeaminen. Kuulustelut jatkuivat tunti toisensa jälkeen. Jonkin ajan päästä toivat paperin, johon olisi pitänyt saada allekirjoitus kaikilta. Kun ei tiedetty, mitä siihen oli kirjoitettu, niin ei siihen nimiä pantu. Pidätys jatkui edelleen vielä tunnin verran. Nyt olisi kelvannut yksikin nimi paperiin ja sitten olisi luvattu jatkaa matkaa Terijoelle ja Kuokkalaan oikeata turistireittiä pitkin majapaikkaamme Ollilaan.

Olin itse syyllinen pidätykseen ja sanoin, että pistän siihen nimeni, viekööt sitten vaikka Siperiaan. Nimen kirjoituksen jälkeen meille tuotiin passit jokaiselle ja päästiin lähtemään oikeaan suuntaan Leningradiin päin. Kuokkalassa piti vielä jokaisen kirjoittaa nimi paperiin, että oltiin kaikki perillä. Ketään ei ollut enää hukassa.

Lähdimme takaisin päätielle ja miliisin moottoripyöräpartio ajoi meitä vastaan. Sen verran se kyykäärme pahaa ennusti. Kun partio yritti pysäyttää meitä, sanoin kuskille, että ne käskivät pysähtyä. Mutta kuski lisäsi vauhtia ja sanoi, että ei ne meitä kiinni saa.

Sornojan mäessä oli auto tiellä poikittain ja siihen meidän pako loppui. Kaikkien passit otettiin pois ja ajoimme partion perässä Lintulaan vartiopaikalle.

Alkoi kovat kuulustelut syynä turistireitiltä poikkeaminen. Kuulustelut jatkuivat tunti toisensa jälkeen. Jonkin ajan päästä toivat paperin, johon olisi pitänyt saada allekirjoitus kaikilta. Kun ei tiedetty, mitä siihen oli kirjoitettu, niin ei siihen nimiä pantu.

Pidätys jatkui edelleen vielä tunnin verran. Nyt olisi kelvannut yksikin nimi paperiin ja sitten olisi luvattu jatkaa matkaa Terijoelle ja Kuokkalaan oikeata turistireittiä pitkin majapaikkaamme Ollilaan. Olin itse syyllinen pidätykseen ja sanoin, että pistän siihen nimeni, viekööt sitten vaikka Siperiaan. Nimen kirjoituksen jälkeen meille tuotiin passit jokaiselle ja päästiin lähtemään oikeaan suuntaan Leningradiin päin. Kuokkalassa piti vielä jokaisen kirjoittaa nimi paperiin, että oltiin kaikki perillä.