Elämää Kivennavan Tammiselällä 1922-1938

Sisällysluettelo Tammiselän vaiheesta

Tenho 4 v.

Tarina lapsuudesta

Neloset kummastuttavat pientä kulkijaa

Monella ihmisellä on omat onnennumeronsa ja myöskin onnettomat numeronsa. Minulla neloset ovat seuranneet haamuna koko elämäni ajan. Vielä en ole saanut selvää, tuovatko neloset onnea vai onnettomuutta.

Jo pienenä aloin ihmetellä, mitä varten kaikkea pitää olla neljä. Huoneessa oli neljä nurkkaa, sängyssä neljä jalkaa, samoin pöydässä ja tuolissa. Asuinhuoneita meillä oli neljä ja kun ulkona katselin katolle, siellä oli neljä savupiippua. Meillä päin kärryissä oli neljä pyörää. Kun menin pihan perälle ulkohuoneeseen, siellä oli neljä huussin reikää. Menin navettaan ja sielläkin oli neljä lehmää.

Aloin tuumia ja funtsata, kun kasvoin neljän vanhaksi, mistä vielä löytäisin nelosia. Isä, Antti-setä sekä Paavo-setä ja Jooseppi-setävainaa olivat isäni perheen miehet. Meillä oli heinää neljällä niityllä: Tammiojan niitty, Karvalan niitty, Mustapohjan Rajajoen niitty ja kotitilan niityt.

Menin äijän kanssa riihtä lämmittämään ja huomasin nurkassa neljä riusoa, joilla siihen aikaan riihtä puitiin. Sokkalan mäellä oli meidän riihi, Toisilan riihi, Mikkelän riihi ja Kiurun riihi. Oli Toisilan haka, Mikkelän haka, Kiurun haka ja Tuusperin haka, neljä hakaa ihan lähellä. Sitten oli neljä kapeaa riukuaidalla reunustettua kylätietä, Antti-sedän kujaset, Toisilan kujaset, Mikkelän kujaset ja Kiurulan kujaset.

Kun olin vielä pieni poika, oli meitä siinä meidän mäellä neljä poikaa, jotka aina olimme yhdessä.

Siinä sitten vartuin kouluikään. Tammiselällä ei vielä ollut kansakoulua, vaan alakoulu toimi Tuomas Karvasen talossa Otramäellä. Tuomas oli harras kirkonmies ja kovakurinen kasvattajana, kuuluihan hän kirkkovaltuustoon. Pihallakin oli välitunneilla oltava nätisti. Kun hän jyrähti, niin tuli hiljaisuus, vaikka olisi ollut vähän vilkkaampikin oppilas kysymyksessä.

Alakoulun opettajana oli Anna Peronen ja hänen opissaan sain ensituntuman minäkin kouluun. Olin hyvin arka ja hiljainen ja pelkäsin kouluun menoa. Nämä neloset minua pelotti, kun joka paikassa ne tulivat vastaan. Ensimmäisen koulutodistuksen saanti pelotti, jos vaikka neljä nelosta saan siihenkin. Silloin on edessä armoton luokalleen jäänti.

Monta kertaa itkin, kun en oppinut puikoilla kutomaan. Käsitöissä olisi pitänyt kutoa pannulappu. Opettaja sen loppujen lopuksi kutoi, kun en oppinut. Neljä kulmaa siihen sitten tuli, mutta nelonen tuli myös käsitöistä todistukseen. Toinenkin nelonen ilmestyi ensimmäiseen todistukseen. Laulusta tuli nelonen, kun en osannut laulaa yhtään. Kovillehan se koulu otti, kun oli niin kova pää, että ei mikään sinne tahtonut mennä.